tiistai 27. tammikuuta 2015

Jazzia ja lehmiä Thamelissa

Täällä on kylmä. Ihan hemmetin kylmä. Mittari näyttää yhtätoista hetki ennen puolta yötä, mutta voin vannoa, että asunnoissa on paljon kylmempää. Nukun paksun täkin alla, verkkareissa, villasukisssa ja fleece-takissa ja halaan kuumavesipulloa. Olen nimennyt sen uudeksi poikaystäväkseni, sen verran tiukasti puristan sitä rintaani vasten koko yön. Tekisi mieleni laittaa käteen vanttuut. Tämä kylmä menee ihon alle. Olisinpa ottanut mukaani lämpögeelin kylmägeelin sijasta.

Aamulla, jos on lämmintä vettä, suihkuttelen varpaita eloon tulikuumalla vedellä. Se tuntuu taivaalta. Töissä on myös kylmä. Teen töitä Loo Nivan yläkerrassa, jonka ovi on koko ajan auki ulos eikä lämmityksestä ole tietoakaan. No, ei alakerrassa sen lämpimämpää olisi. Asunnoissa ei ole tuon taivaallista tietoa lämpöeristyksestä tai lämmityksestä, ei edes niissä hienoissa, jollaisessa asun parhaillaan. Huomenna varustaudun fleecellä, villasukilla, lapasilla, pipolla, takilla, vanttuilla ja lämpökerrastolla työpäivään. Otan pihalla kiertelevän katukoiran lämmittelemään jalkoja vaikka ne ovat kuluneine turkkeineen melko pelottavia.

Onneksi toimistolla didi tuo kaksi kertaa päivässä kuumaa vettä juotavaksi. (Didi tarkoittaa kirjaimellisesti isosiskoa, mutta sitä käytetään yleisnimityksenä noin suurinpiirtein oman ikäisistä naisista. )

Ja onneksi kylmyyttä ei kestä kovin kauaa, jo maaliskuussa ilma alkaa lämmitä ja touko-kesäkuussa mittari kiipeää yli kolmeenkymmeneen. Valitan silloin aivan varmasti tuskaisesta kuumuudesta.

***

Ensimmäinen kunnon ilta Nepalissa oli juuri niin absurdi, kuin mitä siltä voi odottaa. Pimeän kujan päässä, Garden of Dreamsin muurien toisella puolella, suojassa Thamelin älämölöstä on Dechengling-niminen ravintola. Ravintola on lienee suunntattu turisteille ja hyvin toimeen tuleville nepalilaisille: piha-alue on hyvinhoidettu beer garden, sisällä sisustus on pelkistetyn eurooppalaista. Ruoka on bhutanilaista, tiibetiläistä ja nepalilaista. Tapaamme ravintolasa kaverin kaverin, muutaman vuoden takaisen Miss Nepalin ja brittiläisen antropologin, joka asuu jossain missä ties Nepalin maaseudulla tehden tutkimusta raja-alueen heimosta. Nepalilainen tuttavamme suosittelee bhutanilaista settiä ja tilaamme sen, yhdessä tiibetiläisten momojen kanssa. En muista milloin olen syönyt niin herkullista ruokaa! Erityisesti pöytään kannettu bhutanin kansallisruoka, ema datshi eli chiliä juustokastikkeessa, on ihan järkyttävän hyvää. Unohdin ottaa kuvan ateriasta, mutta tämä korjaantunee vielä. Tänne on tultava uudestaan. Maksamme ruuasta juomiseen (juon paikallisen rommijuoman ja maitoteetä) tuhannen rupiaa per nassu, noin yhdeksän euroa veroineen. 


Ravintolaillan jälkeen jatkamme samalla kokoonpanolla paikkaan nimeltä Upstairs, jossa kuulee paikallista jazzia. Noin vain olen nepalilaisessa hipster-luolassa! Jos en tietäisi, voisin kuvitella olevani missä tahansa Brooklynin rosoisessa dive barissa. Todellisuus iskee kuitenkin taksimatkalla Thamelista kohti Lalitpuria. Pimeällä kujalla vastaan jolkottelee lehmän kokoinen koira. Ei, hetki, se ON lehmä! Thamelin mutkaisilla kaduilla, siellä missä hetki sitten loistivat piraatti-Northfacen kyltit ja oven vierustat notkuivat pashminoja, jolkottelee elämäänsä varsin tyytyväisen oloinen lehmä.

***

Olen ollut Katmadussa neljä päivää ja niistän jo nyt litroittain harmaata mönjää. Osa paikallisista kulkeekin kaupungilla hengityssuojaimen kanssa. Se lienee varsin fiksua, sillä liikenne on jatkuvaa ja ohi kulkevat rekat ja bussit pölläyttävät pakoputkistaan niin mustaa savua, että olen nähnyt sellaista viimeeksi varmaankin jossain sarjakuvassa.

Päätin ottaa neuvoa paikallisista ja ostin itselleni hengityssuojaimen. Näytän Teinimutanttikilpikonnien Silppurilta. No, ehkä pelotan ei-halutun seuran sinne missä pippuri kasvaa ulkonäölläni :D


Ongelmana on myös se, ettei hengityssuojaimen kanssa voi käyttää silmälaseja, sillä ne höyrystyvät läpinäkymättömiksi. Ke garne, minkäs teet, kuten nepalilainen sanoisi.

***

Absurdiuutta Nepalissa jatkuu neljäntenä iltana kun kämppikseni Hennin ja britti Hannahin ja italialaisen Giacomon trio harjoittelee settiään meillä kotona. Yksi kappaleista on Unto Monosen Satumaa. Koska laulan, ja biisi kaipaa solistia, yhtäkkiä laulan flunssan painamalla äänellä Satumaata haitarin, klarinetin ja viulun säestyksellä Kathmandun pimenevässä illassa. 



Tervetuloa Kathmanduun, täällä voi näköjään tapahtua ihan mitä vain. 


*** 

Työtkin alkoivat vihdoin. Loo Nivan toimisto sijaitsee reilun puolen tunnin bussimatkan päässä Patanista, Bhaisepatin ja Khokanan kylän välissä, kiiveten Kathmandun laaksoa ylöspäin vuorille. 

 Loo Nivan toimisto

Näkymä kohti Kathmandua Loo Nivan katolta

Toimistolla työskentelee yhdeksän henkilöä -- kahden päivän jälkeen en vieläkään muista kaikkia nimiä. Nolottaa, mutta yritän parhaani. Nimimuisti ei vaan koskaan ole ollut vahvuuteni. Minut on otettu varsin lämpimästi vastaan. Työkaverit toimistolla kantavat huolta onko kaikki hyvin, onko työpisteeni mukava, mitä pidän ruuasta, pääsitkö kotiin hyvin bussilla. Didi valmistaa meille ruuan päivittäin 50 rupian (n. 40 cent) hinnalla. Sekin on järkyttävän hyvää. 

Vapaaehtoisten perehdyttämisestä Loo Nivassa vastaava Nabin valittelee, ettei vapaaehtoisaikanani ole kovin paljon juhlapyhiä. Siitä huolimatta kalenterissani seisoo vähintään yksi arkivapaa joka ikinen kuukausi. Yleensä niitä on kaksi. Ehkä selviän tästä koettelemuksesta.

Tänään istuin kolme tuntia suunnittelukokouksessa, joka pidettiin nepaliksi. Käytin aikani bongatakseni sanoja, jotka tunnistaisin puheenvirrasta. Sain kiinni kahdesta: argoo (seuraava) ja kuraa (asia). Narendra opetttaa kolmannen sanan 'sika' (miten ikinä se sitten translitteroidaankaan). Sana on newaria/nepal-bhasaa, ei nepalia, ja tarkoittaa 'hyvin' (very). Jos opin kolme sanaa päivässä, vapaaehtoisperiodin lopussa osaan 450 sanaa, eli saman verran kuin etevä kaksivuotias. Hiphurraa.


4 kommenttia:

  1. Mä hihittelen täällä LEHMÄ... Oih, mä niin kuolaan nepalilaista ruokaa, ihania ruokaövereitä sinne :) kuvia odottelen, jotta voin kadehtia vielä lisää :)

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä on aina niin mielenkiintoista kuulla asumisesta ulkomailla. Mitä on erilailla pienissä asioissa. Miten posti kulkee. Miten sähkösopimus tehdään. Miten bussilla kuljetaan. Saako ruokakaupassa vaihtorahat käteen vai tiskille. Jne. Pienissä erot arkisissa asioissa ovat kiehtovia. Rehellisyyden nimessä nepalialainen hipster-luola oli kyllä kiehtovin.

    VastaaPoista
  3. Päivi, mun työkaverin veli lupas opettaa mulle momojen tekemistä, mä voin sitten tulla kokkailemaan sulle palattuani :) Ja Aki, se hipsterluola oli varsin mielenkiintoinen :D Arjen sattumuksista lupaan raportoida jatkossa!

    VastaaPoista
  4. Ah ruokaövereitä odotellessa :P

    VastaaPoista